tiistai 16. lokakuuta 2012

Päivä 11. Jottei totuus unohtuisi

Kuten jo otsikosta näkee, olen aloittelija. Matka kohti terveellisempää ruokavaliota on pitkä. Muutos tapahtuu pienin askelin. Radikaalein askel oli jättää gluteeni pois, ainakin tämän testijakson ajaksi. Jo nyt tuntuu, että muutos voi jäädä lopulliseksi. Leipää ja pastaa en ole kaivannut. Tavallisten pizzojen ja leivonnaisten halu on silti tallella. En ole aikaisemminkaan niitä usein syönyt, mutta toki hiipii mieleeni ajatus, että en noita enää syö, ainakaan montaa kertaa vuodessa tulevaisuudessa. Myös oluen jättäminen tuntuu hivenen haikealta.

Vaikka olen aloittelija, olen jo tämän lyhyen ruokareformin aikana kiinnostunut terveellisemmästä ruokavaliosta. Tutkin asiaa lähes päivittäin internetissä. Tänään suureksi yllätyksekseni oli Iltalehden sivuilla ohje, jonka voi suurelta osin allekirjoittaa, ja jonka sovelmisen ei pitäisi olla liian vaikeaa kenellekään. En pidä näitä iltapäivä/terveys//ruoka/laihdutuslehtien sisältöä kovinkaan hyvänä, mutta nykyisen tiedon ja tutkimuksen valossa suurimmalle osalle ihmisistä ne ovat tärkein tiedon välittäjä. Kannattaakin miettiä, kenen etuja kyseinen tiedonvälitys ajaa? Kuka ne maksaa?

Alan ymmärtämään, että kaikkea kamalaa sitä on elämän aikana tullut syötyä. Pahinta on, että monia huonoja juttuja on itse aiemmin pitänyt hyvänä ja terveellisenä. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että kotiruoan pitää riittää ihmistä ravitsemaan, ruisleipää pitää syödä ja rasvatonta maitoa juoda. Ja koska olen urheillut paljon, enkä sen takia ole lihonut, olen ajatellut, että voin syödä mitä tahansa ja niin paljon kuin haluan. 

Maidon juomisen lopetin vajaat 1,5 vuotta sitten. Se teki hyvää, sillä se aiheutti minulle vatsaongelmia. Nyt heti testijaksoni aluksi on myös tuntunut hyvältä olla ilman viljoja ja syödä enemmän kasviksia. Itseasiassa minulle on jo kehittynyt entistä suurempi himo kasviksiin ja salaatteihin, erityisesti, kun päälle laittaa oliiviöljyä ja auringonkukan siemeniä. 

Kuten jo kirjoitin, muutos tapahtuu pienin askelin. Askelia parempaan omassa elämässään voi napsia vaikkapa Viidakkomiehen blogista

Kaikki, mitä nyt gluteenittoman kvartaalini aikana syön ei ole terveysruokaa, vaan ihan tavallista kotiruokaa ja yliopiston ruokalan mäskejä. Vaikka en koekaan olevani ruokabloggaaja, niin nyt ruokabloggaajia kehotetaan epäonnistumaan ja paljastamaan, mitä he todellisuudessa syövät

Eli pitää muistaa, että kaikki hyvä ja hieno, mitä netistä luet EI OLE TOTTA! Se on siloteltua ja kaunisteltua. Bloggaajat syövät muutakin kuin mitä heidän blogeissaan hienoissa teksteissä ja kuvissa esitellään. Heilläkin on kiire ja aina ei ehdi tai voi syödä niin terveellisesti kuin haluaisi.

Viime viikonloppuna, 13.10. oli kansainvälinen epäonnistumisten päivä. Esimerkiksi Liemessä-ruokablogi toteuttaa tätä ajatusta ja paljastaa, millainen päivä hänellä on todellisuudessa ollut. 

Minä voin sanoa, että eilen söin lounaaksi broilerikiusausta (gluteeniton, vähälaktoosinen) ja päivälliseksi omatekemääni kinkkukiusausta. Molemmat ateriat sisälsivät salaatteja. Ei kovin ravinnepitoista ja maitotuotteitakin meni samalla alas. Aamiainen, välipala ja iltapala taas sisälsivät mm. porkkanaa, salaattia, kurkkua, paprikaa, auringonkukan siemeniä, oliiviöljyä, poimimiani vadelmia, tomaattia, lauantaimakkaran siivuja, juustosiivuja ja herkuttelin säilykepersikan puolikkailla. Aamulla söin myös pari keitettyä kananmunaa. 

Edellä kuvattu ei siis ole mikään suositus, vaan minun aivan tavallista syömistäni. Kokeilen hiljakseen, mitkä ruoka-aineet toimivat ja mistä pidän resurssieni rajoissa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti